Homma paketissa ja jälleen kotona
Hellurei !
Riikka täältä sunnuntain ratoksi ajatteli kirjottaa vielä viimeisen kerran ja sanoa heipat tälle blogille. Eli blogissa ei Pekingin jälkeen ole tapahtunut mitään, koska todellisuudessa ei meidän Harbinin arjessakaan enään tapahtunut oikein mitään kirjoittamisen arvosta.
Reissun viimeiset kaksi viikkoa olikin vähän jo kotiin paluun odottamista ja tuntui että kaikilla alkoi jo reissuväsy painaa päälle, varsinkin kun paluulentoon oli niin vähän aikaa.
Mutta mitä sitten vielä kahteen viimeiseen viikkoon kuului: no leikkaussalissa kerettiin vielä käydä vähän tutustumassa ja yhtenä päivänä oli vielä viralliset muodollisuudet harjoittelun päättämistä varten. Tilaisuuteen oltiin valmistettu tiivis powerpoint esitelmä meidän 3kk ajasta Kiinassa ja kerrottiin mitä ollaan nähty, koettu ja tehty. Ja yhdessä kiittelimme toisiamme puolin ja toisin tästä ajasta mitä saimme Harbinissa olla ja kaikesta avusta ja seurasta mitä meidän eteen oli tehty. Saatiin vielä tilaisuuden päätteeksi viralliset todistukset, että Kiinassa on oltu ja harjoittelu suoritettu.
Viimeisinä päivinä vielä meidän pomomme halusi kiitokseksi tästä kaikesta kokemastamme viedä meidät syömään. Ravintola reissu koitui minun kohtaloksi, koska sain sieltä mitä ilmeisemmin jonkunlaisen ruokamyrkytyksen tai suolistotulehduksen. Ja vietin vielä ennen kotiinpaluuta kaksi yötä paikallisessa sairaalassa tiputuksessa. Että tuli vielä matkan päätteeksi semmonen reissu tehtyä, ei riittäny olla harjoittelijana sairaalassa vaan piti sitten vielä kokea autenttinen potilaana olo. Sairaalassa vain toivoin, että selviän paluulennolle ja kotiin, että millään muulla ei ole väliä. Ja kyllä ne kiinalaiset minut kuntoon saikin. Tai ainakin siihen kuntoon että selvisin kotiin. Ei kyllä ollut mikään nautinto matkustaa takaisin kotiin heikossa hapessa mutta siitä selvittiin.
Ja nyt viisi päivää Suomessa olleena voin sanoa, että ihanaa olla kotona ! Reissua en mihinkään vaihtaisi, että oli kyllä kasvattava kokemus, mutta nyt nautin vain ja ainoastaan kotona olemisesta (ja posliinipytystä.)
Kiitos vielä kaikille, jotka on jaksanut lukea meidän raapustuksia. Lopussa meidän tutoreitten tekemä video matkasta. Kaakosta on nyt matkustettu Kiinaan ja takaisin. Kiitti ja kuitti !
Riikka täältä sunnuntain ratoksi ajatteli kirjottaa vielä viimeisen kerran ja sanoa heipat tälle blogille. Eli blogissa ei Pekingin jälkeen ole tapahtunut mitään, koska todellisuudessa ei meidän Harbinin arjessakaan enään tapahtunut oikein mitään kirjoittamisen arvosta.
Reissun viimeiset kaksi viikkoa olikin vähän jo kotiin paluun odottamista ja tuntui että kaikilla alkoi jo reissuväsy painaa päälle, varsinkin kun paluulentoon oli niin vähän aikaa.
Mutta mitä sitten vielä kahteen viimeiseen viikkoon kuului: no leikkaussalissa kerettiin vielä käydä vähän tutustumassa ja yhtenä päivänä oli vielä viralliset muodollisuudet harjoittelun päättämistä varten. Tilaisuuteen oltiin valmistettu tiivis powerpoint esitelmä meidän 3kk ajasta Kiinassa ja kerrottiin mitä ollaan nähty, koettu ja tehty. Ja yhdessä kiittelimme toisiamme puolin ja toisin tästä ajasta mitä saimme Harbinissa olla ja kaikesta avusta ja seurasta mitä meidän eteen oli tehty. Saatiin vielä tilaisuuden päätteeksi viralliset todistukset, että Kiinassa on oltu ja harjoittelu suoritettu.
Viimeisinä päivinä vielä meidän pomomme halusi kiitokseksi tästä kaikesta kokemastamme viedä meidät syömään. Ravintola reissu koitui minun kohtaloksi, koska sain sieltä mitä ilmeisemmin jonkunlaisen ruokamyrkytyksen tai suolistotulehduksen. Ja vietin vielä ennen kotiinpaluuta kaksi yötä paikallisessa sairaalassa tiputuksessa. Että tuli vielä matkan päätteeksi semmonen reissu tehtyä, ei riittäny olla harjoittelijana sairaalassa vaan piti sitten vielä kokea autenttinen potilaana olo. Sairaalassa vain toivoin, että selviän paluulennolle ja kotiin, että millään muulla ei ole väliä. Ja kyllä ne kiinalaiset minut kuntoon saikin. Tai ainakin siihen kuntoon että selvisin kotiin. Ei kyllä ollut mikään nautinto matkustaa takaisin kotiin heikossa hapessa mutta siitä selvittiin.
Ja nyt viisi päivää Suomessa olleena voin sanoa, että ihanaa olla kotona ! Reissua en mihinkään vaihtaisi, että oli kyllä kasvattava kokemus, mutta nyt nautin vain ja ainoastaan kotona olemisesta (ja posliinipytystä.)
Kiitos vielä kaikille, jotka on jaksanut lukea meidän raapustuksia. Lopussa meidän tutoreitten tekemä video matkasta. Kaakosta on nyt matkustettu Kiinaan ja takaisin. Kiitti ja kuitti !
Kommentit
Lähetä kommentti