Kaakosta Kiinaan

Ni hao, zhe shi lai zi zhong guo de wen huo! Kuten yllä mainitsin terkkuja Kiinasta! Tällä kertaa Athanasen puolesta. Kiinan reissu jatkuu edelleen. Tällä viikolla oltiin CCU:ssa eli sydänvalvonta osastolla, kuten Juuson päivityksessä oli puhetta. Huomattiin myös eroa laitteissa esim: meillä kun otetaan EKG, eli sydänfilmi, käytetään kertakäyttöisiä liima elektrodi lätkiä ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, täällä EKG:ssa on imukupit. EKG jalkojen kytkennät   Tämä kone nostaa verenpainetta Lisäksi välillä oltiin leikkaussalin käytävällä katsomassa pallolaajennuksia. Aseptisesti ero on iso Suomen leikkaussaliin verrattuna. Kuten leikkausalueen peseminen, peittäminen ja steriili käsittely. Heillä on 9 leikkaussalia, käytävällä on isot monitorit. Monitoreissa näkyy toimenpide leikkaussalin ulkopuolella oleville (opiskelijoille, hoitajalle ym) Salissa PCI - operaatio menossa vasemmalla Martika, Juuso, minä ja Babur Kuvass

Riikka tässä kirjottaa, tällä kertaa aiheesta ruoka. Lähipiiristä kun tuli kysymys kulinaristisista kokemuksista niin päätin nyt niihin vastata tällä postauksella. Täällä kun ruokakulttuuri on pikkasen taas erilainen kuin meillä Suomessa.  Ihan ekaksi vastaan sellaiseen polttavaan aiheeseen, että syökö ne kiinalaiset sitä kissaa tai koiraa. Noh, meidän tutorit tähän vastasivat että ei, eli vastaan että ei ainakaan täällä. Eikä meistä kukaan ole niihin törmännyt kun tuolla marketeissa ja markkinoilla on pyöritty. Ensimmäinen kosketus kiinalaiseen ruokaan tuli tietenkin ensimmäisenä päivänä. Kävimme silloin syömässä paikallisen sairaalan kahvila/ravintolassa ja se oli hyvin positiivinen kokemus. Tietysti pöytä oli silloin laitettu koreaksi meitä varten ja ruokaan panostettu. Ensimmäinen kummastelun aihe tuli myös vastaan, nimittäin paikalliset juo kuumaa vettä ihan sellaisenaan heidän perusjuomanaan. Kun me taas kylmää vettä. Ja tätä sitten yhdessä jo ekana päivänä ihmeteltiin ja

Moikka vaan lukijoille munkin puolestani, tällä kertaa kuulumisia kirjoittelee Juuso. Edellisen päivityksen jälkeen olemme viettäneet ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeisen viikonlopun sekä aloittaneet toisen harjoitteluviikon uudessa yksikössä. Ensimmäisen työharjoitteluviikon viikonloppumme vietimme lauantaina rennoissa merkeissä, tähän asti päivämme Kiinassa olivat olleet melko täynnä menemistä ja tapahtumaa, lauantaina halusimmekin ainoastaan hengähtää hiukan puolentoista viikon aktiivisuuden jälkeen. Sunnuntaiksi olimme sopineet paikallisten tutoriemme kanssa käyvämme Harbinin keskuskadulla, kävimme myös katsomassa Pyhän Sofian katedraalia, vanhaa venäläisen ortodoksikirkkoa Harbinin keskustan tuntumassa. Keskuskadulla kuljimme tutoriemme kanssa tuntikaupalla iltaan asti, kunnes menimme yhdessä illalliselle kiinalaiseen tapaan. Pyhän Sofian katedraali Ryhmä hetkeä ennen keskuskadulle astumista Maanantaina alkoi toinen harjoitteluviikkomme, tällä viik

Moro lukijat Allekirjoittanut ensimmäisenä harkkapäivänä Tällä kertaa blogiin rustailee Martika. Maanantaina aloitimme työharjoittelun 2nd Affiliated Hospital of Harbin Medical Universityssä neurologian osastolla. Kyseinen osasto, jossa työskentelemme tämän viikon ajan on yksi kuudesta neurologian osastoista. Jotta saa jotain kuvaa osaston suuruudesta, niin Suomessa meidän keskussairaalassa osastolla on noin 30 vuodepaikkaa kun täällä vastaava luku on 80.  Alustava suunnitelma on, että tutustumme yhteen osastoon viikon ajan ja sitten vaihdamme osastoa. Neurologian osastolla huomasimme muutamia eroja totuttuun suomalaiseen terveyshuoltoon. Sairaanhoitajien työkuvaan ei kuulu täällä perushoito. Omaiset tuovat potilaille ruuat ja auttavat heitä syömään. He myöskin auttavat potilaita käymään wc:ssä sekä suihkussa. Hoitajapula on Harbinissa suuri, joten hoitajilla ei ole aikaa perushoitoon. Yhdellä hoitajalla on vuoron aikana noin 15 potilasta. Myöskin aseptisessa työ

Ni hao ! Tänään täältä maailman toiselta puolelta kirjottelee Riikka. Tässä ensimmäiset kuulumiset sekä tiivistetyt löpinät viideltä päivältä.  Matkamme tänne sisälsi tietenkin pieniä mutkia ja epävarmuutta siitä onko kukaan meitä vastassa Harbinin lentokentällä tai selviääkö kaikkien laukut lopulliseen kohteeseen. Lentoreittimme oli Helsinki - Frankfurt - Peking - Harbin. Joten edessämme oli pitkä matka istumista ja matkustamista.  Minun ja Baburin laukut merkattiin meneväksi vain Pekingiin asti, koska Helsinki-Vantaalla meille sanottiin, että ne täytyy tullata Pekingissä ennenkuin ne voi jatkaa matkaansa Harbiniin. Muiden laukut vaan kylmän viileesti merkattiin meneväksi suoraan Harbiniin. No lopputulema oli se, että Pekingin kentällä tuli pieni kiirus hakea laukut hihnalta, mennä tullin läpi, tehdä check in ja mennä vielä turvatarkastuksesta ja selvitä lähtöportille. Mutta selvittiin siitä ja kaikki tavaroineen päivineen päästiin Harbiniin ja meitä oltiin kentällä vastassa.

Kuten blogin nimi antaa ymmärtää, niin täältä Kaakon suunnalta viisi sairaanhoitajaopiskelijaa lähtee  3 kuukauden mittaiselle vaihto-opiskelu matkalle Kiinaan, Harbiniin. Opiskelemme XAMK:ssa eli Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulussa Kotkan kampuksella. Blogi tulee siis sisältämään meidän kuulumisia reissusta ja jokainen meistä vuorollaan tänne pyrkii jotain kirjottelemaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Mutta nyt ensimmäiseen aiheeseen: ketä me ollaan eli meidän reissaajien esittely.  Riikka eli tämän hetkinen blogin rustaaja. 22-vuotias, joka tykkää kissoista, nukkumisesta, hyvästä ruuasta ja leffoista. Eniten reissuun lähtemisessä jännittää miten poikaystävä selviää kotona kissojen kanssa ilman minua ja miten meikäläinen pärjää reissussa ilman minkäänlaista kiinan kielentaitoa. Juuso: 23-vuotias. Odottaa reissulta että pääsee tutustumaan kiinalaiseen kulttuuriin ja ruokaan, eniten häntäkin jännittää se miten pärjätään ilman kiinan kieltä. Martika: Kohta 28-vuotias ulti