Ensimmäinen harkkaviikko
Moro lukijat
Allekirjoittanut ensimmäisenä harkkapäivänä
Tällä kertaa blogiin rustailee Martika. Maanantaina aloitimme työharjoittelun 2nd Affiliated Hospital of Harbin Medical Universityssä neurologian osastolla.
Kyseinen osasto, jossa työskentelemme tämän viikon ajan on yksi kuudesta neurologian osastoista. Jotta saa jotain kuvaa osaston suuruudesta, niin Suomessa meidän keskussairaalassa osastolla on noin 30 vuodepaikkaa kun täällä vastaava luku on 80.
Alustava suunnitelma on, että tutustumme yhteen osastoon viikon ajan ja sitten vaihdamme osastoa.
Kyseinen osasto, jossa työskentelemme tämän viikon ajan on yksi kuudesta neurologian osastoista. Jotta saa jotain kuvaa osaston suuruudesta, niin Suomessa meidän keskussairaalassa osastolla on noin 30 vuodepaikkaa kun täällä vastaava luku on 80.
Alustava suunnitelma on, että tutustumme yhteen osastoon viikon ajan ja sitten vaihdamme osastoa.
Neurologian osastolla huomasimme muutamia eroja totuttuun suomalaiseen terveyshuoltoon. Sairaanhoitajien työkuvaan ei kuulu täällä perushoito.
Omaiset tuovat potilaille ruuat ja auttavat heitä syömään. He myöskin auttavat potilaita käymään wc:ssä sekä suihkussa. Hoitajapula on Harbinissa suuri, joten hoitajilla ei ole aikaa perushoitoon. Yhdellä hoitajalla on vuoron aikana noin 15 potilasta. Myöskin aseptisessa työotteessa huomasimme eroavaisuuksia.
Täällä käsien pesu tarkoittaa ainoastaan käsidesinfektion käyttöä ja hanskoja he eivät käytä. Hengityssuojaimen käytön tärkeyttä he ovat meille korostaneet hyvin moneen kertaan ja kovasti ovat ihmetelleet ettemme me sitä käytä normaalissa hoitotilanteessa. Hoitovälineet ovat suht samanlaisia, tosin he eivät mieluusti käytä monitoreita tai digitaalisia mittareita, koska ne eivät ole heidän mielestä luotettavia.
Omaiset tuovat potilaille ruuat ja auttavat heitä syömään. He myöskin auttavat potilaita käymään wc:ssä sekä suihkussa. Hoitajapula on Harbinissa suuri, joten hoitajilla ei ole aikaa perushoitoon. Yhdellä hoitajalla on vuoron aikana noin 15 potilasta. Myöskin aseptisessa työotteessa huomasimme eroavaisuuksia.
Täällä käsien pesu tarkoittaa ainoastaan käsidesinfektion käyttöä ja hanskoja he eivät käytä. Hengityssuojaimen käytön tärkeyttä he ovat meille korostaneet hyvin moneen kertaan ja kovasti ovat ihmetelleet ettemme me sitä käytä normaalissa hoitotilanteessa. Hoitovälineet ovat suht samanlaisia, tosin he eivät mieluusti käytä monitoreita tai digitaalisia mittareita, koska ne eivät ole heidän mielestä luotettavia.
Neurologian osastolla poseeraamassa.
Vasemmalta oikealle: Juuso, mie, Riikka, hoitaja 1, osastonhoitaja Man Jing, Babur, Atte, hoitaja 2 ja hoitaja 3
Vasemmalta oikealle: Juuso, mie, Riikka, hoitaja 1, osastonhoitaja Man Jing, Babur, Atte, hoitaja 2 ja hoitaja 3
Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa neurologian osastolla, joka oli erikoistunut epilepsian ja unisairauksien ja -oireyhtymien hoitoon. Siellä potilaille oli laitettu EEG ja heitä videomonitoroitiin 24/7.
Kävimme myös kuntoutusosastolla, jonne neurologian potilaat siirretään jatkohoitoon ja kuntoutumaan. Siellä oli hyvinkin paljon samanlaisia laitteita ja välineitä kuin meillä.
Näimme ja saimme kokeilla myös laitteita, jota emme olleet aikaisemmin nähneet. Yksi niistä oli Kiinassa keksitty ja tehty laite, jolla kuulemma parannetaan dementiaa. Siinä laitettiin päähän kypärä, joka antoi hellästi sähköimpulsseja.
Riikka sähkökuppauksessa
Kuppauksen jälkitila
Näimme ja saimme kokeilla myös laitteita, jota emme olleet aikaisemmin nähneet. Yksi niistä oli Kiinassa keksitty ja tehty laite, jolla kuulemma parannetaan dementiaa. Siinä laitettiin päähän kypärä, joka antoi hellästi sähköimpulsseja.
Kiinassa kehitetty laite dementian hoitoon
Juuso koekaniinina kompressiolaitteessa
Kaikki hoitajat, lääkärit ja opiskelijat ovat olleet todella mukavia ja ystävällisiä. Englantia hyvin harva osaa puhua ja heillä on usein jonkinlainen käännössovellus käytössä ja silti viestit eivät mene aina perille. Onneksi olemme silti pystyneet suurimmaksi osaksi kommunikoimaan keskenämme. Kaikki haluavat ottaa meistä kuvia, jopa potilaiden omaiset ja vieraat ihmiset kaduilla ja kaupoissa. Usein he eivät edes pyydä meitä kuvaan heidän kanssaan vaan kuvaavat meitä salaa. Täytyy myöntää, että ollaan saatu siitä aika monet naurut ja ollaan mietitty, että ruvetaan veloittamaan rahaa kuvista.
Kommentit
Lähetä kommentti